Yhteen kietoutuvat siteet,
Näkymättömät niteet,
Kosketuksissa, sormenpäissä,
DNA melkein nähtävissä.
Se, joka antaa meille isoäidin nenänpään,
Joka sitoo meidät niihin, joiden haudan eessä nyyhkitään,
Tekee meistä kierteisiä, kauniita ja kieroja,
Niin jokaisessa meissä on pala jotain hienoa,
Ja kun tutkimme toisiamme, niin kuin minä sinua,
Huomaamme, oomme samaa puuta, tuomenkukkain tuoksua.
Koronan aikaan, maaliskuussa Taskulyyrikot kirjoittivat ihmisille tilauksesta runoja. Tilasin DNA-runon, jonka haluan jakaa kanssanne.
Lisätietoa
Kaisu Moilanen: Kallion lukion opiskelijat perustivat runokioskin tuodakseen lohtua: ”Kevyempi näkökulma asioihin olisi virkistävää”, Helsingin Sanomat 29.3.2020 (ladattu 20.4.2020).